Sylvi täytti eilen hurjat 19 viikkoa. Paino oli myös noussut hurjasti, mittarissa nyt 11,5 kiloa. Olimme pelastustreeneissä. Taas tuli todettua että Syltyn on hyvä päästä ennen varsinaista makkararinkiä hömpöttämään ylimääräiset ensin pois. Nyt se ei ollut päässyt. Meillä oli reeneissä mukana Länsirannikon pelastuskoirien vastaava kouluttaja Meri joka pääasiassa vetää Kaskisissa porukan treenejä. Se on LRPKn toinen toimipaikka. Sylvin kanssa täytyy pikkuhiljaa satsata maalimiehellä pysymiseen ettei tämmönen edestakasin palloilu ja ihmiseltä toiselle juokseminen jää sen päähän. =) Menimme pelipaikalle Satun ja porokoira Viiman kyydissä. Sylvi oli takana häkissä. Hyvää harjoitusta. Piippasi jonkun aikaa mutta rauhottui kuitenkin. Ja lopputreenit kun ei ollut enää sen vuoro se on aina oikein rauhallisesti autossa. Lopussa saivat Sylvi ja Tarja painaa taas kahtasataa.

Lauantaina oltiin kaupunkikävelyllä Sylvin kanssa. Se meni hienosti. Ei kaikkia tarvitse enää mokata vaan se voi jo aivan rennosti kävellä myös joidenkin ihmisten ohi. =) Ja hienosti se otti kontaktia kun oltiin jonkun aikaa kävelty. Junalla ei matkustettu mutta asemalla käytiin kun juna saapui. Sylviä ei paljoa hetkauttanut. Sitä kiinnosti melkein enemmän maassa olevat roskat. Lasista se näki oman kuvansa jolle piti kovin murista.

Harjoittelimme myös vähän haukkumista Sylvin kanssa mutta en tiedä. Josko vaan antaisin kasvaa ja antaa sen sitten aikanaan ilmaista niinkuin sille on luonnollisinta. =) Sehän ei hauku kuin Aatulle jota en halua sitten vahvistaa ja vessaharjalle. Niinpä ostin Sylville ikioman vessaharjan. Ja sen pitää tietysti olla siinä yhdessä tietyssä vessan nurkassa että Sylvistä ääntä lähtee. No ollaan me mutaman kerran saatu sielä ääni lähtemään ja palkattua että ei se mahdotonta ole. Siirrytään sitten seuraavaksi tiskiharjaan, ja sitten hammasharjaan.. Niiden kanssa voisi jo kovasti mennä uloskin. =) jos pääsemme ikinä siltä vessan nurkasta pois..

Muuttokin on melkein lyöty lukkoon, papereita ei siis ole vielä tehty kuin vasta perjantaina, lähdemme Vaasasta muutaman kymmenen kilometrin päähän Merikaartoon. Syyskuu täytyy tässä vielä asustella. Ihan hyvä niin saa Sylvi taas kuukauden lisää ikää kun sitten en välttämättä ehdikään työpäivän lomassa koiria pissattamaan. Ainakaan joka päivä.