Hommissa taas

Lauantaina oltiin jossain todella syvällä metsässä yhteistreeneissä Länsirannikon pelastuskoirien kahden treenaavan porukan kanssa.

Heinäkuu ollaan kesätaukoiltu koko porukan voimin ja Sylvin kanssa nyt enemmän tai vähemmän poissa ollaan oltu alkukesän aikana.

Päätin sitten fiksuna tyttönä tehdä heti iso treeni jotta nähdään missä oikein mennään. Kolme (vierasta) maalimiestä ja aluettakin ihan kiitettävästi haravoitavaksi.

Teki hyvin töitä, niinkuin aina, kun sai hajun tarmokkaasti ja iloisesti paikallisti. Ensimmäinen ilmasu vähän sinne päin, toinen hyvä ja kolmannen jätti.

Itse kävelin maalimiehestä pois päin puskien takana kun koira ukolla, lähti perään ja sitten kesti hetken aikaa ennekuin palasi takasin ja ilmasi vähän sinnepäin. Olisi tietenkin voinut seistä vieresä ja mennä heti paikan päälle ennen kuin ehti lähteä tai alottaa ilmasun mutta en halua että mun paikalla on merkitystä. Se on sen verran kauan näitä asioita jo reenannut ja kaikenlaisia häiriöitä myös ilmasuun.

Otettiin vielä neljäs (tuttu) pakona ja lähetin niinkuin pistolle josta kiihtyi sopivasti ja hyvin ilmasi.

Nyt jos sillä ei olisi tätä kroppa ongelmaa olisin jo hyvin huolissani ilmasuongelmasta mutta tämä vain vahvistaa teoriaa jonka olen pienessä mielessä siitä kehittänyt.

Ainakin tiedetään missä mennään. Nyt sitten ehkä palataan aimo askeleita taaksepäin, tehdään pelkkää ilmasua ja maalimiehen vahvistusta ja pidetään huoli ettei varmasti ole minkäänlaista epämukavuuden tunnetta ukon kanssa ja luona. Oli se syy mikä hyvänsä ettei sielä voi olla.

Sitten siirretään maalimiehet pikkuhiljaa kauemmas, niinkuin makkararingissä. Samalla selviää ehkä missä pisteessä alkaa ongelmat ilmasun kanssa.

Harjoitukset jatkukoon