Eilen oltiin Aatun kanssa LAGUn kisoissa Ylistarossa, kaksi kappaletta oli ratoja tarjolla. Tuloksena molemmilta hylky, mutta varsinkin ensimmäinen oli todella melkeinpä meitä parhaimmillaan. Pitkästä aikaa olin tyytyväinen myös itseeni Aatun kanssa mennessä, olin rauhallinen ja ohjasin jokaisen esteen loppuun asti. Lähdössä lähti ensin perään, sitten istui ja manasin koko matkan paikalleni istu-istu-istu. Lähti vasta luvan saatuaan. Kontaktit tehtiin niinkuin pitää, A oli tässä jopa aika nopea, puomilla kesti vähän pidempään ennekuin poika löysi oikean paikan. Kepeille sain sen oikein sisään, tämä kun ei nyt ole ollenkaan toiminut. Nollalla siis mentiin loppusuoralle asti jossa toiseksi viimeinen este oli putki jonka menopää oli ihan loppuhypyn vieressä ja ennen putkea oli hyppy jossa leikkasin ja luotin liikaa että leikkaus kääntää sen putkeen mutta eipä kääntänytkään vaan hyppäsi suoraan maaliin.

Toisella radalla lähdössä samat metkut, lähti samantien perään mutta laitoin takasin ja sen jälkeen lähti vasta luvan saatuaan. Tällä radalla oli enemmän valumisia käänöksissä kuin ensimmäisessä, kepeille avokulmasta ja sain sen oiken sisään taas, hyvä hyvä  Yksi rima tippui ennen A:ta jossa Aatu ei pysähtynyt. Laitoin sen uudelleen kontaktille. Yritin laittaa monta kertaa, pitäisi tajuta että mun täytyy ottaa koko este uusiksi niinkuin treeneissäkin otan jos ei tee kontaktia kunnolla kun ei se osaa mennä pelkälle kontaktille oikealle paikalle.  

Mutta kaikenkaikkiaan varsinkin ensimmäisestä jäi semmonen luottavainen viilis että ehkä me saavutetaan ne kolme nollaa vielä SM-kisoja varten. Siksipä nyt kisaan pääasiassa Aatun kanssa niin paljon kuin pystyn kunnes ne nollat on kasassa. Vaikeaa se on kun Sylpyn kanssa on niin kiva mennä mutta se on niin nuori ja jos Aatulla ei kunto riitä agilityyn enää ensi vuonna niin kyllä harmittaisi jos en olisi tänä vuonna yrittänyt sen kanssa tosissani niitä nollia. Se on kuitenkin aika harvinainen tapaus rotuisekseen että tahtoisin edes kerran sen sinne saada. Vaikka aikamoista räpeltämistä ja asioiden uudelleen opettamista onkin ollut

Viime viikonloppuna oltiin sitten ATT:llä kisaamassa kumpaisenkin kanssa. Lauantaina Aatun kanssa kolme rataa - saldona kolme hyllyä. Kahdessa ensimmäisessä ei onnistuttu keppien aloituksessa ja kaikenlisäksi se ei millään meinannut pujotella loppuun asti, tämän takia olin erityisen iloinen kun LAGUlla onnistuttiin kepeillä kun kulmatkaan ei ihan suoraan sinne tulleet. Kontaktit toimi myös täälä-kerran ehdittiin puomi ja A menemään. Viimeisessä radassa varasti lähdössä, hullu annoin jatkaa matkaa, keinu oli kolmas tai neljäs este jossa päätin pitää kauemmin mutta se lähti ennen lupaa jolloin onneksi tajusin lopettaa siihen. Keinua ennen tuli myös yksi rima alas joten ei tarvinnut edes jossitella jos oltais siinä radalla kuitenkin nolla tehty kun lopetinkesken.  Kahdella ensimmäisellä taisi pysyä ihan kivasti ja rauhallisesti, ainoastaan taisi maata toisessa...   

Oltiin Hanniksen ja Tuuban luona yötä, käytiin illalla lenkillä ja lapset saivat painia sekä syömässä intialaista ruokaa ja kämppä oli vielä pystyssä kun kotiuduttiin. Sunnuntaina sitten Sylpyn kanssa kolme rata - saldona samanverran hyllyjä  Hyllykohtia lukuunottamatta tehtiin ihan huippuratoja, kontakteilta lähdettiin nyt varmasti vasta luvalla ja rimat pysyi ylhäällä eikä lähdössä ollut enää niin levotonta. Kaikki tämä yhdellä treenikerralla edellisten kisojen ja näiden välillä muistutettuna  

Ensimmäisessä hylky tuli aika alussa, oli aika kinkkinen keppikulma jossa tultiin putkesta, pidin koiraa kädessä aivan liian kauan ja se kävi siitä sitten takana olevalla Aalla. Sylvikun osaisi paremmin keppien alotuksen hakea kun Aatu jos sen muitaisi radallakin sitten jatkossa  Toisella radalla oli joitakin pahoja paikkoja, paljon vaihtoehtoja varsinkin kepeille menossa, selvittiin kaikista ja tehtiin nollaa loppusuoralle asti jossa olin sitten ihan väärässä pakassa kun olisi pitäyt ottaa sivuttaisetäisyyttä että saa koiran kääntymään seuraavalle esteelle. Minäpä jatkoin vaan suoraan ja tajusin liian myöhään että juoksen nyt melkein seuraavaa estettä päin. Sain käännettyä koiran kyllä viisi metriä liian myöhään mutta rimahan siinä roiskui ja pakka hajosi totaalisesti joten mentiin siinä ainakin viimeisen esteen ohi suoraan lelulle.

Viimeinen rata oli hyppäri jossa mentiin hienosti keppien avokulmaan mutta vähän liian äkkiä hätäilin eteenpäin enkä odottanut sitä kahta-kolmea keppiväliä että koira pääsee kunnolla pujottelemisen vauhtiin. Joten Sylvi lähti oikein mutta sitten sekosi ja otettiin uudelleen alusta. Tällä radalla putken pimeä kulma josta en ollut varma osataanko me sitä. Suunnittelin erilailla mutta nyt ku oli virhe alla kokeilin reippaasti lähettämällä. Lähti kyllä mutta ei sitten mennyt oikesta päästä sisään vaan siitä toisesta. Muistaakseni. Tässäkin mentiin viimeisen hypyn ohi kun oli vähän eri kulmassa, niinkuin aikasemmassakin radassa. Voi olla että ohjaus oli jo hyllystä lepsumpaa mutta täytyypä seurata ettei neidillä ole kiire lelulle.

Eli nyt on kahdeksan rataa kahdessa viikossa ja saman verran hylkyjä. Ohhoh.

Täytyisi vissiin taas alkaa kirjoittamaan tarkemmin mitä on treenattu niin tulisi mietittyä paremmin mitä on tullut tehtyä. Aatun kanssa ollaan kerran viikossa ryhmän treeneissä ja itekseen treenataan pääasiassa kontakteja ja lähtöjä. Kepit on ollut nyt kompastuskivi myös treeneissä. 

Sylvin kanssa piti koittaa pimeitä putkikulmia molemmista suunnista eikä siinä ollut ongelmaa, kyllä se osaa. Sylvi hakee kivasti keppien alotuksen mutta välillä jättää kaksi viimeistä väliä pujottelematta. Täytyy alkaa kirjata millasissa tilanteissa niin pääsee käymään.  Sylperön kanssa ollaan treenattu paljon kääntymistä ja hienoa huomata että se kääntyy jo hienosti. Nyt täytyy alkaa treenata oikeasti myös ratatreeniä että saadaan nämä kääntymiset myös mukaan ratoihin. Tein itsevarman hakemuksen ryhmään Sylvinkin kanssa, tähän asti olen siis sen kanssa treenannut vain itekseni.  

Itsevarma tarkoittaa siis sitä että kun hakemuksessa piti kertoa jotain koirasta ja sen agikokemuksesta (tai jotain sinne päin) kirjoitin että maailmanmestariainesta