Maanantaina oli Sylvin ensimmäiset pelastustreenit. =) Sylvi oli vaan pussailemassa tällä kertaa kaikkia, reippaasti kiersi jokaisen luona eikä jättäny ketään kuivaksi. Ja leikkii kaikkien kanssa jotka vaan vähän hanskaa tms heiluttaa. Eikä ollut ongelmaa nousta muutamaa askelta ritiläportaita. Nyt täytyy järjestää kaikenlaisia mahdollisia alustoja tassujen alle ettei mikään pysäytä sitten tosihommissa.

Tänään oli Sylverö mun kanssa mukana kun tein verijäljet Aatulle ja Takulle. Vähän sai kokea märän metsän ja rapaisen hiekkatien ja autossa oloa tuli taas samalla harjoiteltua. Sitten kun hommat valmiina, kotiin syömään ja S jäi nukkumaan ja terrierit metsään. Ensin vähän lenkille ja sitten jäljille. Takulla ehkä 10 m, seuraavalla kerralla vielä lyhyempi jälki että palkka tulee nopeammin. Nyt se ehtii kääntyä takaspäin sinne mistä tultiin seuraamaan jälkeä. Mutta sitten kun pääsi alkuun meni hyvin. Ehkä vaan alkukankeutta kun viimeks tehty jäljet jouluaattona. Eikä Takku loppujen lopuks montaa kertaa oo jäljellä ollukkaan. Alkunamien syömistä haittas että sattui olemaan muurahaispesän vierellä. Murkut oli innoissaan kananpalojen päällä.

Aatulla 40-50 m. Yks makuu puoles välis. Ehkä lähempänä alkua kuitenkin. Alku meni aikamoisella tohinalla mutta makuu oli hyvässä paikkaa kun se pysäytti vauhdin. Vähä haahuili, kerran kaks. Mutta loppua kohden meni kyllä kans oikeen hyvin. Nenä maassa ja mä pysyin sen perässä. Aatulla kun on vähä ollu tapana mennä niinku agilityradalla kun se jäljestää. Nenä melkeen ilmassa ja niin lujaa kun jaloista pääsee. Viimeks se ei ehtiny syödä namejakaan alusta ja makuulta. Hyvää keskittymisharjotusta. Niinkuin sekin kun mä lekin kotona Sylvin kanssa ja se odottaa. =) Yritän ottaa aika pian uudet jäljet, vielä loman aikana niin palautuu pojilla vähän päähän mikä on homman nimi.

Tämän ajan kun oli Syltty nukkunu vauhti melekoonen. =) Ja se haukkui muutaman kerran. En oo montaa kertaa kuullu sen haukkuvan. Aatulle välillä täytyy vähä räkyttää. Muuten täällä aika kivasti, mun jännitys alkanu helpottaa Takun ja Sylvin kohdalla. Takun häntä heiluu ja Sylvi aina välillä vanhusta kiusaa. Aatun kanssa nuo rupee olemaan aika kylki kyljessä. Sylvi roikkuu Aatussa lähes koko ajan kun se liikkuu ja kun Sylvillä on energiaa. Aatu sanoo sille tosi nätin rumasti kun riittää. Mutta paljon se kestää. Mä oon oikeen ylpeä mun pikku Aatusta. Sen kohdalla mä en oikeen tienny mitä odottaa kun pentu tulee.