Viimenen päivä toukokuuta täytti Takku-herra komiat 17 vuotta

Viralliset syntymäpäiväkuvat jää viikonlopulle kun paappa tulee lomalle meille, niitä odotellessä kuva parin vuoden takaa

 

Samana päivänä oltiin treenaamassa rakennusetsintää Satun kanssa. Sylville otettiin kuitenkin ensin ilmasutreeni palaten vähän viimekertaiseen maalimiehen jättämiseen. Tehtiin rakennuksen pihassa yksi pisto, Satu meni noin parinkymmenen metrin päähän pusikon taakse. Haamuna otettiin, vähän kesti ennenkun pääsin lähettämään neidin kun piiiip-pasi niin armottomasti enkä halua sitä siitä päästää hommiin. Satulla se sitten ensin tömähti päin ja sitten teki pari rundia ja sitten päästiin asiaan  Tuli ehkä vähän nopeasti suoraan autosta ja oudossa paikassa tämä pisto. Haukkumisessa saatiin kuitenkin tehtyä niinkuin oli suunnitelmissa. Sylvillä on tapana haukkua jonkun verran, ehkä kymmenen haukkua, sitten se jää odottamaan, sitten se jatkaa jne. Ja aina yleensä tässä tauon aikana on sitten palkattu namilla tai suullisesti. Nyt oli sitten tarkotus että ei sitä tehdä. Vaan haukkui sarjansa, piti tauon ja jäi oottamaan siis sitä palkkaa joka aina samassa kohdassa tulee, sitten kun se jatkoi siitä vielä pari kolme haukkua se palkattiin. 

Sitten Satu haukutti sitä vielä ihan erikseen, ilman pistoa. Haukkui reilu parikymmentä kertaa ilman taukoja ja odottamisia ja palkka.

Rakennuksessa käytiin kahdesti. Ensimmäinen komerossa ovi vähän raollaan. Täällä ei liikuttukaan niin nopiaa kuin yleensä vaan hyvin rauhallisesti ja melkeinpä varovaisesti, mutta kyll töitä tehtiin kuitenkin selvästi vaikkei ihan samalla innolla kuin muualla. Lattia oli liukas ja sisällä varmasti jos jonkinlaista hajua koirien nenään, rakennus puretaan kun on niin paljon kosteutta. ettei kannata korjata. Kierrettiin muutama tyhjä huone ja sitten mentiin siihen jossa komero oli. Ja sieltä löytyi aika piankin. 

Toinen oli vessassa, istui pöntöllä ja ovi oli ihan auki. Vähän hämärä käytävä oli tämä. Kierrettiin taas aika monta huonetta ennenkuin edes lähestyttiin, kaikilla koirilla oli samassa paikassa maalimiehet ja kaikki menivät tästä ohi. Hajut oli jotenkin hyvin vaikeita tässä paikassa. Siinä hyvä tovi seistiin ennkuin koirat hoksasivat että vessassa ollaan.

Aatukin pääsi mielenvirkistysetsintöihin. Ja se oli aivan tohkeissaan. No koskapa se ei olisi.  Kolme kertaa Satu meni siltä piiloon, joka kerta Aatu katsoi kun namipurkki tai vinkulelu lähti mukana. Ihana tuhina vaan kuului kun Aatu haisteli niin tarkasti. Se taisi jäljestää joka kerta mutta löysi kuitenkin ihan itse.

Agitreeneissä Sylvin kanssa torstaina vaikeaksi osoittautui edelleen putki-kontakti yhdistelmät. Varsinkin kun putki on puomin alla ja radan yhteydessä mennään puomia ei ole vieläkään olemassakaan Sylville. Toinen haaste oli keppien sisäänmeno tällä kertaa, putkesta lujaa ja vähän takasinpäin avokulmaan kepeille. Ja suuri haaste yhä edelleen kun sen kanssa ei ehdi yhtään mitään kun se on jo mennyt.  Sen kanssa on myöskin helpompaa jos rata on pelkkää vääntöä että on koko ajan käskyn alla. Jos sielä on välissä joku että saa juosta niin hyvin hankalaa palautua enää tiukkiin mutkiin.  Tällä kertaa oli myös suuria vaikeuksia pysyä lähdössä paikalla pienellä naisella. Se on vaan taas tämä paimenkoira kun sille sanoo muutaman kerran ettei niin saa tehdä niin se lopettaa.

Aatun treenasi keskiviikkona. Vetäjää ei ollut. Heiteltiin esteitä vähän sinne sun tänne, ja ihmekyllä saatiin ihan hyvät treenit aikaseksi näinkin. Pääasiana noin 16 esteen radalla oli kontaktit ja kepit. Kontaktit meni hyvin, A ainoastaan hidastui kun jouduttiin ottamaan aika monta kertaa. Sen jälkeen mentiin hyppy poikittain josta suoraan putkeen toisesta päästä, pimeästä kulmasta, ohi sen pään joka näkyi suoraan hypyltä. Ensimmäisellä kerralla tämä kohta meni joka on lohduttavaa. Seuraavilla kerroilla Aapeli syöksyi aina toiseen päähän putkeen. Siru meni siihen eteenkin seisomaan että saataisiin se katsomaan jotain muuta vaihtoehtoa mutta se oli niin lukkiutunut siihen päähän että tunki Sirun jalkojen ohi.  Saatiin sitten jotenkin onnistumaan onneksi sekin kohta vielä kerran. Viimosena mentiin puomilta avokulmaan kepeille, olivat ihan vierekkäin. Yllättäen Aatu meni ihan oikein heti sisään kepeille ja teki sen vielä uudelleenkin. Vein sen aivan mukana ekaan väliin. Radan yhteydessä oli vähän loivempi avokulma johon ei millään ehtinyt saattelemaan joka oli sitten hyvin vaikea Aatulle. Sen kanssa täytyy vaan ehtiä viemään noista kulmista nenästä ekaan väliin kun ei osaa ite ykkösväliin hakea.

Lauantaina oltiin vähän sitten ottamassa vaikeimpia paikkoja molempien kanssa. Laitoin neljä hyppyä vierekkäin ja tehtiin päällejuoksuna ja välistävetoina. Aatun kanssa meni hyvin kaikki neljäkin peräkanaa, Sylvin kanssa ongelmana taas kuuluisa ehtiminen. Onnistuttiin kyllä ainakin kolme tekemään hetken harjoittelun jälkeen, rimat oli mineissä. Vähän lähtöharjoittelua kahden hypyn takaa ja toisella käännyttiin tiukasti. Lopuksi putki puomin alle ja iltaruuat kehiin, NEUpurkki puomin ylösmenolle kontaktipinnan jälkeen suurinpiirtein. Putken suut melkein kiinni puomin ylösmenoon. Ja kyllä oli puomi olemassa taas.

Aatulle samaa mutta palkka vasta lopussa, kontaktin suorittamisen jälkeen. Sillä ei ole ongelmaa valita kontaktia, melkein päinvastoin. Kerran antoi itse itselleen luvan lähteä kontaktilta mutta sain pysäytettyä ennen kuin ehti palkalle, sen jälkeen odotti meikäläisen lupaa.

Sunnuntaina koirat hierottiin ja Aatu-veteraanisetä tahtoo olla aina paremmassa kunnossa kuin Sylvi-remuaja jolla jotain pientä vähän joka kerta.