On ohi. Päivää vaille kolme viikkoa sitä kesti.

Eilen käytiin molempien kanssa vähän muistelemassa mitä agility onkaan. Sylvin kanssa keppejä, kontakteja, vähän pyöritystä, välistävetoja ja kääntymistä, joitakin harvemmin treenattavia esteitä; pituus, pussi, rengas, pöytä. Kepeistä voi sanoa että se vaikeampikin puoli on nyt hanskassa ja voimme siirtyä myös kisoissa sen käyttöön, nyt aletaan työstämään enemmän sisäänmenoja ja itsenäistä pujottelua. Kontaktit on ihan jees, eilen vaan pysähtyi taas juuri ennen maata oottamaan jotain, ehkä käskyjä lisää. Viimesellä kerralla saatiin puomille oikein mainio suoritus kun oli puomi, hyppy ja pussi siinä sopivasti peräjälkeen ja vietiin pussiin lelu. Sitten lähdettiin puomista ja annoin käskyn aika alhaalla vasta, Sylppy juoksi täysillä loppuun asti ja se oli sellanen meinas tulla läpi kontakti mutta se stoppas aavistuksen etujalat pitemmällä kuin koskaan ennen kontaktilta. Vapautin samantien hypylle ja pussiin. Tähän lopetettiin tämän kerran treenit. Täytyy jatkossa tehdä tämänkaltasia harjotuksia että saadaan paljon toistoja joissa varmasti mennään loppuun asti että jäis päästä pois se ennenaikanen stoppi. Ja täytyy ottaa koko puomia eikä vaan alastuloja, siinä se on varmaan tullutkin tuo pysähtyminen kun otetaan kuitenkin jonkun verran vaan alastuloja ja siinä lähtöasento on juuri tuo mihin se nyt joskus jää. Renkaaseen taas tömähdettiin, oli hyvä että muisteltiin ennen kisoja.  Välistävedot meni oikein hyvin, samoin kivasti pyörii. Rimat oli pääasiassa medeissä niin sen on helpompi kääntyä ja saadaan onnistuneita otoksia.

Aatun kanssa ollaan nyt tehty lähtöharjoittelua, keppejä ja kontakteja. Lähtöharjottelu menee oikein hyvin, joskin taas en tiedä pystyykö sitä ikinä siirtämään kisoihin saati treeneihin. Nyt se on kuitenkin oikein rauhallinen Aatuksi. Suhisen sille ja tulee hiljaa sivulle, istuu ja jää istumaan kun menen esteen taakse.  Paljon makkaraa syötellään aina näissä harjoituksissa. Mutta sillä hyvin matalat kierrokset. Kisoissa jatketaan kuitenkin makaamista. Sielä kun ei vissiin voi viljellä makkaraa lähdössä. Aatun kanssa en ole koskaan käyttänyt valmista palkkaa esteen jälkeen mutta nyt oon keppejä ja kontakteja varten opettanut sille jutun juonen. Ja se sopii Aatulle. Kepeillä ollaan saatu hyvinkin itsenäistä menoa valmiin palkan avulla. Aatun kanssa täytyy enemmän panostaa sisäänmenoihin. Se oli eilenkin aika hukassa. Täytyy pitää huoli että onnistuu heti koska alkaa huutamaan helposti eikä tee enää mitään kun ei onnistu moneen kertaan. Laitoin nyt vaan palkkaa ekaan väliin, sitä täytyy jatkaa paljon. Ja kontaktit. Aatun kanssa oon tehnyt pelkkiä kontakteja ja opettanut tuota valmista palkkaa. Eilen se oli jo ihan selvä pojalle mitä nyt tapahtuu. Nyt ei ole enää niin riippuvainen missä minä seison kun keskittyy leluun, ehkä saamme Aatunkin kontakteista vielä itsenäisetkin nyt kun se jo tekee ne.

Kuvakokoelma ei ole viimeaikoina juurikaan kasvanut meillä, näistä kuvista on jo jokunen viikko kun on vielä niin vähän lunta. Ei tahdo nyt oikein valoa riittää kuvaamiseen kun ulos lähdetään tai sitten sataa lunta. Nyt alkaa mettässä olemaan jo aika hikistä rämpiä eteenpäin, varsinkin Aatulla ja mulla.

Takun talvivarustus on karttunut komeilla tossuilla. Meinasi vaarilla olla yhteen väliin niin kylmä että makasi vaan ulkona kun ei pystynyt tassuilla maahan koskea. Mutta nyt kelpaa pinkoa kun on tossut jalassa.  Tuossa yhtenä päivänä kun oli yli 20 astetta pakkasta lainasin niitä Aatullekin kun se on aikamoinen vilukinttu myös. Aatu vaan ei mennyt tossuilla yhtä hienosti kun Takku, nosteli jalkojaan niinkun syvässä hangessa olisi kävellyt  Mutta sitten ku irti pääsivät ja Sylvi alkasi haastamaan niin ei ollut pojalla vaihtoehtona muuta kun unohtaa tossujen olemassaolo.

Vuosi vaihtui täälä rauhallisissa merkeissä, paukuttelua kuului mutta vieläkään se ei Sylviä hetkauttanut. Olohuoneen ikkunasta se muutaman kerran näki kun taivaalle nousi valoefekti niin sitten piti vähän murista. Yhdentoista aikaan käytiin ulkona ja otettiin oikein pieni siedätys paukutteluun.

Huomenna mennään Sylpanterin kanssa ykkösten Loppiaiskisoihin Noormarkkuun. Terrierit lähtivät, joskin toinen niistä vähän vastahakoisesti, hoitoon vanhemmille. Odotamme siis innolla huomista päivää

Ja tältä Sylvi näytti jouluaattona. Kaikkien herkullisten tuoksujen keskellä.