Sunnuntaina suuntasimme Aatun ja Sylvin kanssa kohti Tamperetta. Unohdin siirtää kelloa joten olimme hyvissä ajoin matkalla. Ensimmöisellä pysähdyspaikalla lampu syttyikun kello oli niin vähän. Onneksi siirrettiin taaksepäin sentään. Aika meni mukavasti kun pysähdyimme P-paikalle Ikaalisten kohdalla ja kävelimme metsikössä ja kastelimme itsemme valmiiksi.

Aatun kanssa ollaan kisattu liian vähän. En saa menemiseen sellasta rentoutta kun haluaisin vaan pyllistelen paikallani kun pitäisi ohjata koiraa vaikka kiertämään estettä. Ollaanhan näitä reenattu jo kauan mutta ilmeisesti kisoissa ei ole vielä vastaan niin paljoa tullut kun ei olla kolmosten ratoja montaa tehtykään. Uskon tässäkin hartaasti että enemmän kisareeniä minulle niin alkaan minäkin toimimaan siellä.

Radat oli kivoja. Agilityradalta saatin 10, kaksi kieltoa hypyiltä. Ja juuri tällaisissa tilanteissa. Kolmas hyppy kierrettiin takaa ja siitä Aalle. Siihen minä jäin liian aikaisin seisomaan kun tolppa ja pyllistelemään jotain sinne päin mistä koiran olisi pitänyt kiertää. No eihän Aatu kiertänyt kun ei se ajatuksia vielä lue vaan tuli menemään toisinpäin hypyn. Kääntyi kuitenkin kiertämään ja pääsimme jatkamaan. Suoraa Aa pituus muuri ja vasemmalle 90 astetta pussiin. Suorilla minä juoksin ihan hyvin. Pussista sitten suorittamaan kahta hyppyä jotka olivat vierekkäin ja suoritettiin samaan suuntaan eli koira vedetiin välistä siinä välillä. Ja taas sama juttu. Siihen minä jäin. Keskelle aitoja pyllistelemään ja yrittämään koiraa kiertämään hypylle. No eihän se kiertänyt. Mutta perääntyi se kuitenkin ja hyppäsi oikein. Loppu rata oli oikeastaan ihan loistava. Hyppyjen jälkeen puomille, ei aikomustakaan roiskasta sieltä miljoona vaan jarrutti niin kuin olisi tehnyt sen aina. =) Ja hyvä minä. Muistin kehua. Rengas ja putkeen vasemmalle kun koira näki oikean pään ensimmäisenä, ei ongelmaa. Putkelta hyppy ja kepeille oikealle noin 90 astetta. Kepit oli loistavat ja se lähti ihan nappin vaikka luulen että heitin vähän sinnepäin. Pujotteli loppuun asti ja loppu aitakiemurassa ei ongelmia jonka jälkeen sukellettiin putkeen, keinulle ja hyppy. Tässä lopussa sain siis jo sellaisen fiiliksen kun haluan. Mutta sielä ei ollutkaan enää noita pyörityksiä. Aika -1. Harmittaa myös ku ei nyt ole vielä saanut minkäänlaista käsitystä että mihin meidän aika riittää. Voittaja meni -9 jotain.

Hyppärillä oli hyppy, hyppy melkein suoraan edessä (ja jonka suoritettuaan koira näkee suoraan toiseksi viimeisenä esteenä olleelle putkelle) josta kierrettiin toiselle hypylle joka oli edellisen vieressä ja sitten päästiin kunnon vauhti suoralle pitkä putki okseri ja hyppyä. Aatu karkasi heti alussa tälle putkelle mutta sen jälkeen rata oli ihan huippu hyvä ja me agiliidettiin. Kepeille ei lähtenyt vaan oikein. 

Mutta. Aatu pysyi lähdössä molemmilla kerroilla, eikä tehnyt yhtään kontaktivirhettä!

Ja mitä teki Sylvi. Ratojen välissä oli melkein kolme tuntia väliä ja otin Sylvin ihan pikku hetkeksi ihmettelemään ratsastusmaneesin menoa jossa kuulutukset ja musiikki kuuluivat kovaa. Koiria ja ihmisiä vilisi sinne sun tänne niinkuin agikisoissa kuuluukin. Mutta minun ylisosiaalinen Sylvi-pentu katsoi vain minua ruskeilla silmillään ja nauravalla suullaan ja kyseli että mitäs nyt mitäs nyt. Leikkiminen ei tuottanut siis ongelmia eikä liioin kenekään ohittaminen. Hetken katsottiin radalle ja sinne olisi ollut kiva päästä jo. Hevosenkakka maistui mutta ei mitenkään häiritsevän paljon. Kuulutukset eivät haitanneet ja se haukahtikin kun koetin haukuttaa. Aatun häkki oli katsomosa ylhäällä ja se bongasi hajun ja lähti äkkiä kiipeämään Aatun luokse. Huippu pentu.

Lauantaina oli Sylvi kentällä ja pujotteli mutaman kerran ja kiersi sekä meni suoraan siivekkeistä. Oikeen huvitti kun hirvittävä hiki päällä avasin esteiden säilytys kontin ja raahasin kepit ja kaksi siivekettä ja suurempi hiki saada ne takaisin.

Maanantaina Sylvi sai hakutreeneissä hakea jo aika pimeässä. Mutta se ei haitannutkaan. Kaksi maalimiestä. Ensimmäinen löytyi. Sitten kun Sylvi oli syönyt purkkinsa tyhjäksi se oli ihan sen näkönen että no nyt alkaa se kiva osuus ja kiipesi ukon syliin pussailemaan. Meidän suunnitelma oli palata takasin polulle ja jatkaa siitä eteenpäin mutta Sylvipä ei tullutkaan perässä vaan lähti suoraan seuraavalle maalimiehelle. Haukkuminen sujuu jo aika mallikkaasti mulle. Hau-hau-hau-hau sanoo jo Sylvi vuorotellen minun kanssa. Ja lelulle. Täytyy alkaa jo antaa välineet jollekin toiselle. Mulle kun kuitenkaan ei ole tarkoitus loppujen lopuksi haukkua.

Aatu on ilmoitettu Ouluun 16.11. kisaamaan. Ja Sylvin painoa en ole tältä viikolta vielä ottanut. Viimeisillä kahdella viikolla se ei ole paljoa painoa kerryttänyt, parisataa grammaa vaan. Turkki on ilmiselvästi tällä hetkellä se joka siinä koirassa kasvaa.