Eilen Sylvi-neiti täytti jo yhdeksän kuukautta. Miten nopeaan kuukaudet kulkevat. Vuosi on täynnä yhdessä hujauksessa.

Eilen minä sain kunnon treenin kun puolentoistatunnin metsälenkin kannoin Takkua. Eihän se nyt pysty tällaisilla pakkasilla kävelemään. Monta kertaa mietin miksi mun pitää sitä aina mukana raahata. Tänään oltiin päivällä Aatun ja Sylvin kanssa kunnon kävelyllä ja kun kotiin tultiin muistin miksi raahaan Takkua mukana. Sielä se taas rääkyi vaikka oli päässyt ulos ja saanut ruuan ennen kuin lähettiin. Ei onnistunut huijaus tällä kertaa.

Aatukin on osoittautunut pikkusen vilukissaksi, varsinkin kun nyt on ollut viittätoista astetta pakkasta. Taitaa ikä alkaa jo näkyä pienessä pojassa.



Eilen oltiin treenamassa. Neljän viikon tauon jälkeen. Ja kylläpä olimme taitavia. Rata sujui kerrassaan mainiosti. Kontaktit joka kerta hyvät, nyt se oli niin herkkä että ensimmäisellä kerralla käskytin aivan liian aikaisin. Ajattelin että tauon jälkeen se varmasti roiskasee sieltä vaikka kiljuisin kuinka. Mutta enpä tiennyt taas mitään. Joten seuraavat kerrat sain juostakin itse sen rinnalla ja ootella käskyn kanssa sinne puomin päähän asti ja tuntui että se himmaili ennen käskyäkin. A ja keinu oli myös hyviä, vähän harmittaa kun en keinulla kertaakaan vaatinut pysymään siinä niin kauan että vapautan ja palkkaan. Vaikeaksi kohdaksi tuli keppien sisäänmeno. Keinulta pitkä vienti kiertokulmaan kepeille. Mutta eipä sekään niin vaikea ollut vaikkei ensimmäisellä kerralla onnistunutkaan, kiertokulma on helpompi kuin avokulmasta. Kun vaan itse olen sadastuhannesosasekunnilleen oikeassa ajassa kääntämässä sen. Tällä kertaa se ei pujotellut niin varmasti loppuun asti. En palkannut erikseen vaan sai jatkaa matkaa onnistuneesta pujottelusta. Lähdössä se alkoi kerran makaamaan kun sen pitäisi istua. Sen verran monta kertaa palasin että välissä palkkasin kun se istui ja siirryin eteenpäin. Tämän jälkeen onnistui taas ja päästiin aloittamaan rata.



Tiistaina mennään kontrolliin ja selviää päästäänkö lähtemään Haukiputaalle kisaamaan helmikuun alussa.



Tänään on Sylvin vuoro sitten mennä agiliitelemään. Hyvä kun sielä on aina sama rata jota me mennään Aatun treeneissä niin voi ottaa Sylvin kanssa siitä pätkiä.



Sylvin seuraamisen kanssa täytyy olla nyt tarkkana. Se tarjoaa sitä nimittäin vähän väliä, täytyy palkata vain kun se on oikealla paikalla. Ja vaikka etukroppa olisi sillä hyvin niin täytyy katsoa vähän taaksepäinkin, pyllyosa hyvin usein on kuitenkin kauempana minusta. Pitäisi pyytää joku apukäsi joka naksauttaa aina kun on oikealla paikalla ja mun tarttee vaan kävellä ja palkata sitten kun naks kuuluu. Nenä kiinni namissa se menee ihan kivasti sen muutaman askeleen. Tehdään siis molempia, nenä kiinni ja sitten oikeasta paikasta kun se itse seuraa, niin eiköhän se siitä muotoudu. Se niin kivasti tuijottaa silmät kierossa lelun toivossa kun tarjoaa ite.

Takkukin on edistynyt; muutamalla ruokakerralla se on istunut koko sen ajan kun lasken kupin maahan ja odottaa lupaa katsomalla mua. Kun ennen lähes joka kerta se yrittää ensin hiipiä kupille ja kun ei saa vasta sen jälkeen istuu.