Joku sai joskus päähänsä että tehdään Aavesilmien hyökkäys Kajaanin näyttelyyn ja sai vielä aika ison joukon innostumaan asiasta

Sunnuntaina oli sitten tämä suuri koitos ja Sylvin lottorivi näytti tältä:

Tulos AVO H (eli harrastuskoira )

Feminine bitch.
Head correct enough.
Strong topline. A bit high tailsit.
Croup long enough.
Enough volume of body.
Correctly angulated.
?pperarm long enough.
Enough coat.
I´d prefer more breed type.

Kaikista kirjamista ei ihan ota selvää mutta suurinpiirtein noin. Yllättäen ei tullut roppia eikä veeäspeetä meidän leiriin

Oltiin reissussa perjantaista sunnuntaihin, mökkeiltiin Vuokatissa porukalla ja lauantaina käytiin katsomassa agilitykisoissa Aavesilmiä. Näyttivät kyllä kieltämättä paremmalta agikentällä kun näyttelykehässä

Kiva viikonloppu, kiitos taas kaikille! Kamera oli mukana mutta yhtään kuvaa en tietenkään ottanut.

Timo otti "näyttelykoirista" muutamia kuvia, niihin pääsee tästä.

Lauantaina retkellä Hilkan ja Oskarin sekä koirista Sylvin, Pedon ja Leon kanssa.

Nelisen tuntia tallusteltiin Laihian metsissä ja kamerakin oli mukana:

Kuvat on ottanut Oskari Keisala

Loppupäivän oli sitten kaikki muut hyvin väsyneitä paitsi Aatu joka ei enää tuollaisilla patikoinnille mukaan pääse

Pääsi Sylpantteri tekemään kun hakuporukkamme järjestäytyi joulutauon jälkeen loppiaisena treenimään. Olimme pihapiirissä jossa ovien takana varastoa, tallia, terassia, traktoria jne.

Neljä maalimiestä: autotallissa jossa toinen ovi suljettu ja tämän oven takana oli ukko, toinen ovi auki rakennuksen toisella puolen. Yksi puussa, yksi kuistilla jossa liukuovet kiinni ja viimeinen pihan ulkopuolella, tien varrella kuusen alle kaivautuneena.

Ensin autotalli, suljetun oven takana merkkasi hajua, nosti vastakkaisen puukasan päälle nenää ja tarkisti sen nurkan tarkasti. Ei saanut kuitenkaan niin voimakasta hajua ilmeisesti että olisi lähtenyt paikallistamaan paremmin. Kierrettiin rakennuksen taakse. Reippaasti autotalliin sisään, hetken mietti miten pääsee ahtaasta tilasta ja lattian reikien yli. Ukko löytyi, ilmaisu ok, välillä mietti ja haki ehkä paikkaa mutta itse menin paikalle oven suusta vasta sitten kun haukkui.

Toisena taidettiin ottaa puussa oleva. Hajun sai nopeasti kun menimme talon taakse jossa puu ja ukko olivat. Hetken joutui vain tekemään töitä sitten että mistä haju tulee. Taas nosti vastakkaiselle puolelle puusta, talon seiniin nenänsä. Kierrettiin pihaa ja puun toiselta puolelta sitten sai paremman hajun jonka sitten paikallisti oikein puuhun. Haukkui hyvin ja innolla odotteli kun ukko laskeutui puusta palkkaamaan. Sitten talon toiselle puolelle taas, suoraan talon rappusille jossa merkkasi haistavansa jotain. Avasin kuistin liukuovet ja sieltähän se ukko löytyi.

SItten lähdettiin pihan ulkopuolelle ja tietä pitkin jossa suoraan maalimiehelle, taattua Sylviä maalimiehellä, vähän pyörimistä ja paikan hakemista mutta ilmasu oli hyvä eikä aikonutkaan sieltä lähteä. Tällä maalimiehellä palkkana Sylvin rakastamaa Hyla maitoa purkissa ja ukko kaivoi sen sitten kuiskaillen esiin että mitä täältä löytyy jne. ja kaatoi kuppiin ja Sylvi sai juoda. Näin aina viimeisellä maalimiehellä. Ennen tuo maito on ollut loppupalkkana mutta nyt parina treenikertana koittanut mitä se sanoo jos siirränkin sen viimeiselle maalimiehelle. On kuitenkin ainakin loppupalkkana parempi kuin mitä maalimiehiltä on yleensä saanut ja se parempi olisi tietty ihan hvä tulla nimenomaan sieltä maalimieheltä

Loppuun vielä leikimme autolle. Sylvi jäi maalimieheltä odottamaan lelua kun oli maidon juonut vaikkei lelukaan ole kauaa mukana ollut.

Tämmöisiä täytyy nyt Sylville tehdä talven ajan kun ei tohi sitä metsään viedä rämpimään. Vaikeita piiloja että se joutuu tekemään töitä löytääkseen. Ja minä pidän huolta että menen paikalle aina vain silloin kun se ilmaisee.

Eräällä keskustelupalstalla on jo ruodittu toteumat ja tavoitteet perinteiseen tapaan uuden vuoden kynnyksellä.

Laitetaan nyt tännekin melkein  sama :

Vuonna 2011 oli Sylvin kanssa tarkoitus:
-Luonnetesti ja silmäpeilaus
-Pelastuspuolella käytäis loppukokeet tämän vuoden aikana ja syksymmällä alettais miettiä hälyryhmään siirtymistä
-Agilityssä opetellaan tekemään nollia. Jos hyvin käy ja saadaan tarvittavat kasaan mennään arvokisoihin.
Käynnistetään AVA kello

Aina ei mene niinkuin Strömsöössä  Näin ne sitten toteutui:

-Luonnetesti käytiin ja myös silmäpeilaus
-Pelastuskoiraliiton loppukokeiden pimeäosuus suoritettiin, päiväosuutta koitettiin mutta ei menty läpi.
-Agilityä tehtiin maaliskuuhun asti eikä opittu tekemään nollia, mutta lähelle päästiin ja tehtiin monta unelmarataa jotka muistaa aina sen jälkeen jäätiin pitkälle sairaslomalle jolta ei enää agilitykentille palata.
-Muuten vuosi meni osteopaatilla, fyssarilla, hierojalla, jumpatessa ja vähän ortopedilläkin selvittäessä miksi koira on surkeassa kunnossa.
 

Mitä vuonna 2012 sitten:

Paljon riippuu siitä alkaako Sylpantteri pysymään kunnossa ja sen vain aika näyttää.
Jos alkaa tehdään siitä oikea pelastuskoira ja keskitytään niihin hommiin.

Jos ei alkaa tehdään niitä juttuja kuitenkin huvin vuoksi.

BH koe on tavoitelistalla roikkunut joka vuosi ja niin se tekee edelleenkin, samoin tokoilu ja ehkä ensi vuodeksi lisätään tokokoe listalle

Jatketaan kuntoutusharjoituksia.

Aatunkin kohdalta löytyi muutama rivi vuodelle 2011:

Kunhan lumet lähtee niin se saa jatkaa jälkihommiaan. Tänä vuonna voisi alkaa sille verijälkeä taas muutaman vuoden tauon jälkeen vetelemään.

Ja Aatu koitetaan saada niin kuntoon kuin se voi olla. Jonkinsortin outoutta siinä edelleen näen.

Ja tehtiinkö me Aatun kanssa mitään:

Verijälkeä ei kyllä ole tehty. On niin työlästä

Jokunen jälki kesän aikana ja syksyllä innostuin oikein pienelle jälkikuurille.

Lisäksi se tekee esineruutua ja kävi syksyllä uudessa hallissamme juoksemassa siivekkeiden välistä ja pariin putkeen

Aatu on ehkä niin kunnossa kun se voi olla. Kivutonta päivää se ei varmaan tule tässä elämässä enää näkemään, tai mistä minä varmaksi tiedän mitään.

Vuonna 2012 Aatun kanssa:

Aatu täyttää 10 vuotta maaliskuussa.

Tehdään kaikkea paljon mistä Aatu tykkää ja minkä se kestää, ainakin metsäjälkeä ja jos nyt sitä verijälkeäkin innostuisi kokeilemaan ynnä muita nenäharjoituksia.

Pidetään pikkumies kunnossa, hierotaan usein ja silloin tällöin käydään osteopaatillakin.

Kaikkea muuta tärkeämpää on nauttia siitä kun molemmat vielä on  ja toivottavasti on vielä pitkästi yhteistä aikaa, liian monta surullista koiran menettämistarinaa on nyt lyhyen ajan sisällä tapahtunut.