Keskiviikkona tein Sylville jäljen. Sataa tihkutti melkein koko ajan, vanheni ehkä noin vajaa tunnin. Pituutta ehkä 100-150 metriä. Makkaraa noston jälkeen hetken joka askeleelle, sitten joka kolmannelle, joka viidennelle, joka seitsemännelle askeleelle ja välillä ei ollenkaan kymmeneen metriin. Matkan varrelle alkupuolelle kulma jonka jälkeen taas hetken joka askeleelle makkaraa. Loppuun sitten taas vähän tiuhempaan. 

Nosti hyvin, jäljesti kivasti ja hyvinkin tarkasti. Tuntui olevan oikeinkin sopivan matkan välein makkaraa. Kulmasta meni yli, teki ympyrän ja palasi takaisin ja löysi minne jälki jatkuu. Toisen kerran meni yli jäljestä ikävässä maastossa, semmosta  tiheää kasviajonkanimeäentiedätaimuista. Siinä meni vauhdilla kasvikohdan yli ja sitten huomasi ettei ole enää jäljellä, selvitti senkin itse ja löysi takaisin jäljelle. 

 Lauantaina vietettiin semmoinen 10.30-18 mittainen päivä metsässä treenaillen, puhuen ja syöden 

Sylvi kanssa treenattiin hakua. Halusin koittaa vähän kestävyyttä ilmaisussa. Otettiin siis neljä maalimiestä ja alue ehkä pultoista-pari hehtaaria. Oli sateinen märkä päivä eikä juuri tuullut mistään silloin kun Sylppy oli hommissa. Maalimiehistä ei saanut hyvin hajua vaan täytyi melkosen tiheästi partioida ja koira joutui kyllä tekemään oikein kovastikkin töitä löytääkseen.

Ensimmäisestä sai kyllä hajun mutta haju pyöri ihan toisessa paikassa kuin missä maalimies oli. Kymmenen metrin päässä parin kiven luona koira pyöri ja nousi kivillekin siemaisemaan ilmaa sieraimiinsa aina välillä. Ukko oli makaamassa ojan reunalla. Ehkä siinä vähän tuulen henkäys sitten heitti hajua toiseen suuntaan, oja kun oli sitten toisella puolella maalimiestä niin ei päästy tuulen alta ukkoa kiertämään. Vaihdettiin sitten suuntaa niin että tultiin ukkoa vastaan ja sitten se löytyi. Ilmaisu ok, kun minä olen lähellä selvästi haukku katkonaisempaa. Yritin liikkua koiran ja maalimiehen luokse vain silloin kun koira haukkuu. Palkkasin itse.

Matka jatkui ja keli näytti koiralle tosi raskaalle, kieli roikkui ja vauhti sellasta vähän rauhallisempaa työn tekoa Sylvin mittapuulla. Etsintäsuunnitelmassani suunnittelin ensin partioivani aika laajaa siksakkia mutta vaihdoin sen tiheämpään kun vaikeat olosuhteet selvisi. Välillä koira irtosi melkeinpä niin kauas ettei sitä näkynyt ja tiedän että Sylvi sen tekee oikeastaan vain jos sillä on haju. Ilmasua ei kuitenkaan kuulunut ja koirakin palasi meidän luokse partoimaan. Taas pääsi ajatus että se on käynyt maalimiehellä ja jättänyt hiipimään mieleen  Seuraava ukko löytyi alueen toiselta reunalta, olin taas itse aika lähellä ja haukku katkonaisempaa. Taas yritin liikkua koiran luo vain kun se haukkuu. Koira ei kuitenkaan liikkunut hiljaisilla hetkillä minnekään, katseli välillä mua ja alkoi taas haukkumaan. Palkkasin tämänkin itse.

Partiointi jatkui taas alueen toiselle laidalle josta löytyi se jolle oletin koiran aikaisemmin irroneen. Nyt olin paljon kauempana ja haukku paljon parempaa ja jaksoi haukkua pitkänkin pätkän vaikka oli jo työskennellyt pitkän pätkän. Kelloa ei tietenkään tullut katsottua vaikka piti alkaa seuraamaan minkälaisia aikoja se treenaa  Nyt annoin palkkapurkin maalimiehelle joka palkkasi koiran. Eikä ollut koira tietenkään aikaisemmin sielä käynyt ollenkaan, hölmö minä  Ukko oli kuusen alla, Sylppy oli käynyt hyvin lähellä ensin toteamassa että siinä se on ja sitten siirtynyt kauemmas haukkumaan.

Vielä matka jatkui hetken aikaa ja aika nopeasti ja läheltä löytyi seuraava akka. Tämän näki selvästi kun sai hajun ja lähti, paikallisti hetken ja sielä akka makasi pienen kuusitiheikön keskellä. Nyt teki Sylvi-kierroksensa ennenkuin alkasi ilmaisemaan mutta sen jälkeen ei ongelmia haukkumisessa. Taas minä aika lähellä ja liikuin vain kun kuulin haukkua. Hyvästä haukusta kun minä olin paikalla maalimies palkkasi koiran. Tämä oli ainoa maali jolla oli purkki valmiina. Sitten vielä maidolla herkuttelut ja lelulla leikkien autolle. 

Hyvin jaksoi pieni ilmasta kaikki, tuli kerralla heti kunnolla lisää kestävyyttä sekä partointiin että vielä ilmasuun tuon keli vuoksi. 

Olenpa miettinyt josko veisin sen kuitenkin siihen viimeiseenkin pelastushakukokeeseen jo kesäkuussa kun tääläpäin semmonen järjestetään. Ensin suunnittelin vieväni vasta syksyllä mutta se selvittäisi aika paljon kuinka koira kestää jos kävisi kokeilemassa jo nyt.  

Maanantaina oli koirat hieronnassa. Aatu on nyt todella kipeä, joko sillä spondyloosi etenee ja on kipeässä vaiheessa tai sitten se ettei se syö Rimadyliä enää ja pitkävaikutteisen kipulääkkeen avun alkaminen kestää jonkun aikaa. Tai sitten molemmat. Se tekee kaiken työnsä etuosalla ja se näkyy siinä. Takaosasto on käyttämättä ja se näkyy siinä. Mutta takajaloissa vielä lihaksia riittää että ei ihan kurjasti ole asiat. Saa nyt ottaa rauhassa elämänsä että on saanut toisen annoksen kipulääkettä ainakin. 

Sylvi oli jumissa pakaroista ja niskasta. Lisäksi se oli hieman vino jota saatiin autettua hieronnalla. Katsotaan jos lähdetään viimeistään kesäloman aikana taas osteopaatti/fyssarikäyntireissulle. Niska reagoi heti kun oli reissussa remmissä, se kun ei ole koskaan remmissä juuri  Lisäksi se jäljestää kaulapannassa. Muuten Sylppy sai kehuja hierojalta miten se on muuttunut parempaan suuntaan, saa lihaksia koko ajan lisää eikä ole enää samassa kunnossa eikä palannut siihen huonoon kuntoon jossa on ollut jostain tuntemattomasta syystä 

 Aatu oli perjantaina rokotuksilla ja samalla kuunneltiin sydäntä ja otettiin pissakoe. Kaikki niiltä osin kunnossa. Viralliset kymmenvuotiskuvatkin on otettu joku viikko sitten

Setä sai kokeiluun pitkävaikutteisen kipulääkkeen jokapäiväisen Rimadylin syönnin tilalle. Ensimmäiset tabletit otetaan kahden viikon välein ja sen jälkeen kerran kuukaudessa. 

Sylville tuli tylsää kun Aatua kuvattiin.

Viime viikonloppuna oltiin Sylpyn kanssa Vega veljen ja Tiinan luona Raahessa. Perjantaina ja lauantaina tehtiin jälkiä ja sunnuntaina käytiin sitten Oulussa treenaamassa tokoa ja Kiimingissä Marjon luona.

Sylville jäljelle perjantaina joka askeleelle makkaraa ja pituutta sata metriä. Lauantaina makkaraa melkein joka askeleelle, väliin askelpari pois ja välillä pikkunen pätkä ilman. Pituutta vähän enemmän kuin lauantaina. Nyt alkaa olla neidin meno jo niin tarkkaa ja hidasta ettei ehtis mistään jälkikokeesta ajan puitteissa selvitä  Nyt alkaan ihan järjestelmällisesti siirtymään kohti makkarattomia jälkiä. Muuten huomaan että viljelen vielä ensi vuonnakin. 

Tokoa treenattiin KASin hallilla. Sylvin kanssa seuraamista ihan muutamia askeleita kerrallaan ja käännöksiä. Luoksetulo, nouto, paikalla istuminen, paikalla makuu, maahanmenoa ja pysähdystä. Paikkamakuussa nousi kerran. Oli nyt vähän levottomampi kuin on yleensä ollut. Nouto tehtiin ehkä ensimmäisen kerran kokonaisena ja Sylvistä se oli tosi hauskaa ja tuli suoraan eteen kapula suussa  Kapulan pitämistä täytyy treenata ja sitä että siitä päästetään vasta kun sanotaan. 

Maanantaina jatkoin jälkiharrastusta kun vauhtiin päästiin. Otin Aatun koekaniiniksi siihen että siirrän esineet jäljelle. Tein joitakin satoja metrejä pitkän jäljen joka vanheni 2-3 tuntia. Käytiin lenkillä ennen kuin ajettiin sen kanssa. Matan varrelle kaksi esinettä, minun hanska ja kännykkäpussi. Ennen kuin alotettiin tein sille pienenpienen esineruudun jonne jätin samannäköisen hanskan kuin mikä jäljellä ensimmäisenä odotti. Sitten koira ilman mitään eri käskyä nuuhkimaan ja kun reagoi esineeseen palkkasin hyvästi. Ja sitten jäljelle. Aatulle sopi vanhemmat jäljet, minäkin pysyin jotakuinkin perässä. Ensimmäiseen esineeseen reagoi ja kehuin tai sanoin tuo en muista kumpi ja se toi. Palkkasin ja hetken aikaa rauhotuttiin. Seuraavasta esineestä meinasi mennä yli, pysähyin enkä muista sanoinko jotain... Taisin sanoa että tuo. Ja sitten sekin tuli.

Sylville tein jonkun sata metriä, pitempi kuin ehkä koskaan ennen ja välillä askelpari ilman makkaraa, sitten vähän pidempi pätkä ilman, vähän pidempi pätkä ilman, sitten taas askelpari ilman makkaraa jne... Alku ja loppu joka askeleella. Välissä Sylppy jäi tuijottamaan kiven juuureen ja olin melkein varma että varmasti käärme nyt sitten ja melkein käyttäydyin sen mukaan. Onneksi vain melkein kun sielä oli vain pieni musta koppakuoriainen tai semmoinen. Sylvi teki pienen kierroksen ja otti vauhtia uudelleen ja aivan kuin olisi arvannut mitä minä luulin että nähtiin kun alkasi sitten tuijottamaan omaa mustaa jälkiliinaansa  Tätä kaikkea kesti vain pienen hetken ja jatkettiin kuitenkin jälk loppuun saakka. Sylvi olisi jatkanut jäljestystä yli loppupalkankin sinne mistä oli poistunut. 

Perjantaina uudelleen jäljestämään. Aatulle aika pitkä jälki jossa kaksi esinettä ja joka kulki osan matkasta metsätien vierustaa. Olisi ehkä pitänyt tehdä samanmoinen pikkuesineruutu ensin kuin viimeksi koska nyt ei ollut esineitä olemassa ollenkaan. Ensimmäiseen reagoi ja kehuin jonka jälkeen jätti sen. En ikinä muista Aatun kanssa että sitä ei voi kehua jos haluaa että jatkaa vielä toimintaansa mitä oli tekemässä, kehuminen kun on semmonen että se oli sillä hyvä. Toista esinettä se ei mjn mielestäni jäänyt edes merkkaamaan. Vaadin kuitenkin molempien esineiden tuomisen. Toisella esineellä oltiin aika kauan eikä sitä ollut sille olemassa. Haikaili vain jäljen jatkon perään. Metsätien suuntaisesti sen vieressä menevä pätkä oli vaikea, meni metsän päin koko ajan kun sielä aina kaikki jäljet menee. Seuraavalla kerralla teen esineharjoituksen ennen ja palkkaan esineistä vinkuleluilla, ne kun on kaikkein parasta ja semmoinen odottelee aina jäljen päässä.

Sylville tein sitten taas elämämme pisimmän jäljen ja makkaraa poistettuna välillä epäsäännöllisen säännöllisesti, välillä vain askelpari ja välillä elämämme pisin makkaraton pätkä. Alkuun niin että ensin makkaraton pätkä jonka jälkeen joka askeleelle aika pitkä pätkä. Loppu oli joka askeleelle viljelty ja ennen tuota viljeltyä pätkää oli se elämämme pisin makkaraton pätkä.

Nostettiin jälki hyvin siitä kohtaa jossa makkaraa ei ollut, noston jälkeen alkoi viljelty pätkä. Hyvin meni siihen nähden että jonkun matkan päästä neiti oksensi aamuruuat (jonka joku oli vapaapäivän kunniaksi antanut vähän myöhään jäljestyksen aloittamisen kannalta ) Sylvi taitaa oikein pitää jäljestämisestä  Mutta matka jatkui oikein mallikkaasti ja neiti selvitti kaartelevan ja välillä makkarattoman jäljen  Loppupalkka nyt selkeästi purkissa ja päälle vielä leikkien autolle.

Ja nyt vähän poseerausta kiitos 

Pikkuinen paimenkoiran alku vuonna 2008

Pääsiäisviikolla treenattiin pelastushommia pariinkin eri otteeseen. Ensin keskiviikkona normi viikkotreenit. Silloin Sylville kolme maalimiestä ja alue oli pikkuisen suurempi kuin ensimmäisellä metsäkerralla. Aikaa ei vielä treeniin mene kauhean kauaa, ehkä 10-20 minuuttia. Pitäisi alkaa ottamaan oikein aikaa että kuinka kauan aina tekee töitä niin pystyisi sitten johdonmukaisesti sitä lisäämään läpikäytävää aluetta suurentamalla. Maalimiehillä ei tapahtunut mitään kummallisempaa, kelpo ilmaisut esitti. Kahdella maalimiehellä palkkasin itse ja kolmas palkkasi hyvästä haukusta sen jälkeen kun minä olin paikalle saapunut. Pyörimistä ja liikkumista maalimiehellä ei ole esiin tullut vieläkään.  Viimeisen maalimiehen jälkeen piti toista takajalkaansa ylhällä hetken mutta olen päättänyt vähän vähentää sen liikkumisen tuijottamista, hulluksi siinä tulee

Tässä tämänkertainen video, nyt maalimiehen kuvaamana. Siitä näkee hyvin kelle se koira oikein sielä haukkuu

Pääsiäisviikonloppuna oltiin sitten yötreenaamassa. Ensin illalla valoisan aikaan esineruutua. Ruutu oli ehkä suurin mitä ollaan ikinä tehty, ainakin syvyydeltään. Minä kun en koskaan jaksa tallata niin suuria. Tämä oli ehkä 30-40 metriä syvä ja vähän vähemmän leveyttä. Sylvillä kaksi esinettä, muovinen lelukoira ja hanska jotka löytyi ja pikkukoira irtosi hyvin takareunalle saakka.

Aatukin pääsi tositoimiin ja saikin etsiä vaikka kuinka kauan  Berocca putkilosta ei saanut millään hajua ja heitinkin sitten plan Been eli oman hanskani kädestä kun koira oli toisessa suunnassa että sai löytääkkin. Saatto olla ettei muoviputkilo pikkupakkasessa haissut sen nenään tai sitten sillä on joskus vähän tapana ollut valita esineitä joita sieltä nostaa

Nuotion äärellä sitten evästeltiin ja höpöteltiin pimeyttä ootellessa. Alue oli ehkä Pelastuskoiraliiton haun peruskokeen suuruinen. Se oli vähän ainakin niinkuin suunnitelmissa kun tulossa on pimeän kokeet jonne treenikaverit on menossa. No, koirille se pimeä ei varsinaisesti tehtävää muuta mutta meille ihmisille onkin sitten ihan eri asia. Ei ollut yksikään koira edes väsynyt vaikka yöllä yleensä on tapana useimmiten vetää sikeitä  

Sylvillä oli kaksi maalimiestä, nyt vieraita eikä aina samoja naamoja meidän keskiviikkotreeneistä  Alue oli taas pikkuisen suurempi kuin viimeksi treenatessa ja pimeydessä ajauduttiin alueen ulkopuolelle joten etsintäaikaa tuli ihan kiitettävästi enemmän kuin tähän asti, kelloa ei tälläkään kerralla ollut käynnissä. Mutta ei ollut merkkejä ettei koira olisi kestänyt. Teki töitä koko ajan, kun sai hajun meni ja ilmasi ja pysyi sielä. Ensimmäinen palkkasi maalimies, toinen oli peitetty kokonaan ja minä palkkasin. Etsinnän alussa koira hyppäsi ojan yli joka oli alueen rajana toiselle puolelle ja nosti sieltä jäljen kun maalimies oli sieltä kävellyt piiloonsa. Ja minä viljelen sille makkaraa jäljelle

Sylvi 14.4.

Ihanaa päästä treenaamaan taas metsään pelastushommia  

Sylville kaksi maalimiestä. Ensimmäisellä maalimiehellä oli ruokahäiriö josta S ei ihan selvinnyt , oli hassua ohjaajalta  laittaa samaan piiloon kuin edellisellä koiralla maalimies. Siinä oli todennäköisesti ruokaa maassa. Ilmasi hyvin, välillä nuuhki maasta ruokaa, välillä katsoi minua. Aina kun olin hiljaa pysähdyin jonka jälkeen koira jatkaakin pian haukkua. Mutta mihinkään se ei ole lähdössä sieltä.

Toisella maalimiehellä haukkui sitten lähes taukoamatta, en muista tarvitsiko minun pysähdellä ollenkaan. Nopea oppimaan. Sitten liivit pois päältä ja maidon kimppuun joka oli nyt ihan hirvittävän jännää tällä kertaa. Sielä kun on muutamia kertoja käynyt niin että kun maalimies painaa purkista maitoa kuppiin on paineesta lentänyt maitoa odottavan koiran naamalle ja se nyt on ollut sitten ihan hilveää koirasta  Ja nyt se pakitti ja pysytteli hyvän matkan päässä ukosta ja pitkällä kaulalla sitten kurkotteli kupille kun se naaman eteen tarjottiin. Jatkossa saa koira sitten katsella kaukaa kun maito kaadetaan kuppiin ettei loppupalkasta tule aivan jotain muuta.

Etsinnän pituus oli ihan sopiva, ei montaa minuuttia etsinyt mutta sopiva aloitus metsätreeneille ja kun tarkoitus on pikkuhiljaa pidentää ja laajentaa ja rankentaa sitä niin tämä passasi. 

Treenissä mukana oli myös Hilkan IPhone joka kuvasi mutta noissa treeneissähän se on hieman hankalaa   Seuraavalla kerralla annetaan ehkä mielummin maalimiehen kuvata niin nään kerrankin itekin että mitä sielä touhutaan.

Ensimmäisen maalimiehen löytyminen tässä ja toinen täällä